Näytetään tekstit, joissa on tunniste kakkuja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kakkuja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Polenta-sitruunakakku - niin laventelista ja italialaista että.

Vaikka ulkona sataa, niin tuossa paistaa Amalfin aurinko

Tässä auringon korviketta tähän kesäkuuhun. Edellinen sitruunakakku -yritys valui kirjaimellisesti uunin pohjalle, mutta tämä onnistui jo paremmin. Sitruunat ovat Italian Amalfin alueen herkkua.
Tämä polentaan perustuva ohje on alunperin Sweet sensation -blogista, mutta löysin sen Campasimpukan -blogista. Näin nämä kiertävät. Onkohan niin, että Sikke Sumarin sivuillakin tämä on.
Maku on sanalla sanoen hienostunut, ja omaan suuhuni aivan uusi. Erilaisuutta tuovat laventelinkukat. Ostin niitä joskus pienen pussillisen muistaakseni Punnitse ja säästä -kaupasta jossain matkan varrella. Nyt sain kokeilla niitä.


Polenta-sitruunakakku

3 munaa
140g ruokosokeria
0.8dl oliiviöljyä
2 sitruunan  mehu ja raastettu kuori
2 rkl Limoncello -likööriä
1 tl kuivattuja laventelin kukkia
190g polentaa
75g vehnäjauhoja
1.5tl leivinjauhetta
0.5tl suolaa

Pese sitruunat hyvin ja raasta kuorista keltainen osa. Purista mehut.
Kuumenna kattilassa sitruunanmehu, likööri ja laventelinkukat. Anna jäähtyä.
Vatkaa munat ja sokeri vaaleksi vaahdoksi. Lisää öljy ohuena norona koko ajan vatkaten.
Lisää kuoriraaste ja liemi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan.
Kaada irtopohjavuokaan jonka pohjan päällä on leivinpaperi ja reunat voideltu oliiviöljyllä.
Paista 150-160 asteessa n. 35-40 min.
Anna kakun jäähtyä vuokassa ja kumoa se sitten lautaselle. Koristele tomusokerilla.

Tämä kakku KUULUU TARJOTA MASCARPONEN KANSSA.


Mascarpone kruunaa kakun. Mascarponea ei kuulu maustaa mitenkään, vaan suoraan purkista kakun päälle ihan omantunnon verran.

Tähän päättyy väimerellinen viikko. Ensi viikolla jotain ihan muuta.

 


lauantai 16. toukokuuta 2015

Kahviloita ja kakkuja - äitienpäivänä ja muutenkin


Takana on muutaman päivän mittainen "loma" Keski-Suomen maisemissa. Kiitos paljon Mirjalle ja Jussille hyvistä tarjoiluista. Ruuassa ei taaskaan säästelty. Paluumatkalla pysähdyimme Orivedellä, koska siellä on Suomen paras leipomo -kisassa mukana ollut kahvila Cafe Herkkuhetki. Tuo kakkukuva on sieltä. Tohotettua marenkia ja siniset orvokit. Miten kaunis näky! Sain väistettyä sen ja päädyimme pinaatti-vuohenjuustopiirakoihin, vaikka juurikin oli aamiaiseksi syöty lohileivät sekä Mirjan valmistamat köyhät ritarit lakka- ja mansikkahillolla ja kermavaahdolla.



Kahvila löytyy helposti (Anttilantie 6) kun ajaa keskustan läpi. Yksi pöytä oli vapaana. Kaikki muut oli katettu valmiiksi ilmeisesti isoa ryhmävierailua varten.
www.cafeherkkuhetki.fi

Toinen löytö reissun aikana oli Jyväskylän Keljon Prisman yhteydessä oleva Caffitella. Mieletön tarjonta suolaista ja makeaa, leipää ja kakkuja. Oli vaikea valita mitä ottaisi. Kysyinkin, että olivatko ajatelleet lähteä kilpailemaan taidoillaan, mutta totesivat naurahtaen, että tietävät kyllä olevansa hyviä muutenkin. Mukaan ostimme kreikkalaista tummaa leipää, ruisleipää sekä vadelma-kermapullia.



Viineritaikinan sisällä oli oikeaa kermavaahtoa eikä mitään feikkiä sekä vadelmahilloa. Vähän niin kuin laskiaispulla, jossa ei ole hattua.
www.caffitella.fi

Koska nyt päästiin näihin kakkuasioihin, niin on pakko laittaa kuva myös äitienpäiväkakusta, jonka teki miniäni ja se oli se kuuluisa Seeprakakku. Tämä Kinuskikissan kakkuohje on tyhjentänyt apteekkien salmiakkivarastot, mutta kekseliäs miniäni korvasi apteekin jauheen turkinpippurilla. Ihanaa suolaista ja makeaa samassa suupalassa.



Äitienpäivän menu aloitettiin miniän valmistamilla mansikkamargaritoilla, jotka olivat stydit, mutta erinomaiset ja ruokahalua herättävät.


Tässä neljä ja lisää on tulossa.

Alkuruuaksi oli lohicheviceä. Pääruuaksi grillattua lohta ja jättikatkarapuja sekä aurajuustojuureksia nyytissä.

Myös Mirjan ja Jussin luona syötiin lohta muodossa jos toisessa. Harvinaista herkkua olivat muikut, jotka Mirja jauhotti speltissä ja paistoi voissa.


Reissun aikana teimme retken Tuurin kyläkauppaan, josta ostin kakkurenkaan ja -vuokan, kuppikakkuvuokia ja Marimekon Lumimarja -vahakangasta. Kakkurengas on Heirolin neliön muotoinen ja säädettävä. Vuoka on Kinuskikissan ja Iloleipurin suorakaiteenmuotoinen irtopohjavuoka.
Jotain hyvää voisin tehdä, mutta vasta ensi viikolla. Pakastimessa on vielä karpaloita yksi pussillinen. Niistä saisi hyviä kuppikakkuja ja koristeeksi kinuskikermaa.

Helatorstain kulttuuripläjäys oli Suomalaisia sävelhelmiä -konsertti Keuruun uudessa kirkossa.
Sellisti Jussi Makkonen vei kaikkien naisten sydämet ja hänen tarinointinsa Sibeliuksesta ja Merikannosta oli hurmaavaa. Tenori Mika Pohjonen  puolestaan lauloi niin, että jos emme olisi istuneet, niin hän olisi laulanut kirkkosalista kaikki kumoon.
www.jussimakkonen.com, www.facebook.com/cellistjussimakkonen

tiistai 26. elokuuta 2014

Kuuman kesän päätös



Kesä on virallisesti päätetty yhteisellä illanvietolla. Meitä oli 14 henkeä, loppuillasta enemmänkin, yksi puuhakas koira ja yksi vetäytyvä kissa. Ruokaa, juomaa ja ohjelmaa. Tästä käännytään kohti syksyä ja tulevaa kesää. Oli niin mukavaa. Kiitos kaikille!
Lämpimänä ruokana ylikypsää kylkeä (kiitos, Joonas!), Mirjan valmistamaa glaseerattua possunniskaa, cola wingsejä sekä grillattua lohta. Jälkiruokana tiramisua ja vadelma-suklaa -kakku, joka meni koristelultaan vähän överiksi.


Pojat pystyttivät ison katoksen ja sen alle saimme katettua pöydän, jonka ympärille mahtuivat kaikki.





Nuoriso ja vähän vanhempikin väki esiintyi. "Kaikki paikalla" on Tuomaan aloitusbiisi.

                                     


Soittoa ja laulua riitti koko illaksi ja vähän yöksikin. Sitä soitetaan, mitä pyydetään.


          "... jos rakastat purjehtimista, kaukomatkoja, Kanarian saaria, pois sinä lähdet ja minä
          pysyn täällä..."
          Paitsi, että Balilla täytyy käydä.

          Ilta sujui mukavasti. Vain joku outo jostain kauempaa käveli paikalle ja kertoi
          laulamisen häiritsevän häntä. Voi harmi.

Possua...

juomaa...

tiramisua...


vadelma-suklaa -juustokakkua

 Ensi kesänä uudet juhlat ja entistä runsaampi ohjelma.

Tähän loppuun vielä osoitus Mirjan kekseliäisyydestä:


Kuoharit ja ynnä muut saa kuljetettua kätevästi Cif -kassissa.


tiistai 19. elokuuta 2014

Maailman paras suklaakakku kaurajauhoista


Alkuperäinen ohje on Sikke Sumarin Maailman paras suklaakakku. Käytin kuitenkin vehnäjauhojen tilalla Provena -kaurajauhoja. Koristelin tomusokerilla, mantelilastuilla ja löysin leivontatarvikelaatikostani vielä pieniä valkosuklaasydämiäkin. Vieruskaverina jäätelöä. Tämä valmistuu nopeasti ja sopii sunnuntain jälkiruuaksi. Säilyy hyvin jääkaapissa ja maku vain paranee.

Maailman paras suklaakakku kaurajauhoista

3dl kaurajauhoja
3,2 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
2 dl kaakaojauhoa (tummaa)
1 tl leivinjauhetta
2 dl sulatettua voita
200g rouhittua taloussuklaata
1 dl vahvaa kahvia
4 kananmunaa

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää voisula ja kahvi ja sekoita hyvin. Lisää munat ja sekoita taikina tasaiseksi.

Ota arkki leivinpaperia ja rutista se palloksi. Avaa ja levitä irtopohjavuokaan. Ei siis tarvita voitelua, ei tule tiskiä ja kakku irtoaa helposti.

Kaada taikina vuokaan, levitä tasaiseksi ja paista 180 asteessa 25-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman, kumoa lautaselle ja irroita leivinpaperi. Koristele miten haluat.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Manteli-mansikka -juustokakku

Manteli-mansikka -leipomukset jatkuvat. Alkuperäiseltä nimeltään tämä kakku on STRAWBERRY AND ALMOND CHEESECAKE SPONGE ja sen ohje löytyy englanninkielisenä  brittiläisestä The Caked Crusader -blogista. Ideana on se, että kakun sisällä on tuorejuustoa ja mansikoita.



Ohje on tässä vapaasti suomennettuna.

Manteli-mansikka -juustokakku

Täyte:
200g Philadelphia-tuorejuustoa
25g sokeria
1 muna
250g mansikoita

Taikina:
175g huoneenlämpöistä voita
250g sokeria
2 tl vaniljaa (alkuperäisessä ohjeessa nestemäistä, mutta laitoin vaniljasokeria)
4 munaa
200g itsekohoavia jauhoja (sattui olemaan kaapissa, mutta muutoin jauhoja ja 2 tl leivinjauhetta)
50g mantelijauhetta
75g luonnonjukurttia (laitoin turkkilaista, koska sitäkin sattui olemaan)

Päälle:
mantelilastuja

Voitele 20cm irtopohjavuoka ja peitä pohja leivinpaperilla. Leikkaa siivut vielä reunoille, ettei kakku valu reunojen yli.
Sekoita tuorejuusto, sokeri ja muna.
Vispaa voi, sokeri ja vanilijasokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen ja sekoita hyvin välillä. Lisää jauhot ja mantelijauhe. Lopuksi lisää jukurtti.
Laita puolet taikinasta vuokaan ja levitä sitten osa täytteestä kakun keskelle. Älä laita reunoille asti. Pilko mansikat ja laita  niistä n. 2/3 täytteen päälle. Loput laitetaan kakun päälle.
Lisää loput taikinat varovasti, että mansikat pysyvät paikallaan. Tasoita pinta.
Paina lusikalla varovasti muutama kuoppa kakun pintaan ja laita loput täytteestä kuoppiin.
Laita loput mansikat ja mantelilastut kakun päälle.
Paista 180 asteeessa 45-50min. Peitä foliolla, jos pinta tummuu liikaa.


Uuniin menossa
Uunista tullut


Vähän pääsi reunat tummumaan, mutta lopputulos on muutoin hyvä. Jäähtyessään kakku laskeutuu keskeltä.


Itsekohoavia jauhoja voi ostaa Turussa käydessä Italian Herkut -kaupasta tai verkkokaupasta.


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Palsternakka-suklaakakku ja mallassämpylät

Pyhinä on paitsi tapetoitu ja maalattu makuuhuonetta myös leivottu siinä välissä. Suklaan ja palsternakan yhdistämistä olen miettinyt, mutta en löytänyt kovinkaan montaa ohjetta suomenkielisiltä sivustoilta. Tämä tässä on ihan oma versio.





Palsternakka-suklaakakku

150g voita
½ dl oliiviöljyä
2dl sokeria
3 munaa
1,5 dl raastettua palsternakkaa
3 dl vehnäjauhoja (jauhojen määrä on noin -arvio, riippuen jauhoista)
1 dl tummaa kaakaota
1 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa

Täyte ja kuorrutus:
kerma-mascarponevaahtoa sitruunanmehulla ja sokerilla maustettuna
mansikoita

Vatkaa huoneenlämpöinen voi, sokeri ja munat vaaleaksi vaahdoksi. Lisää raastettu palsternakka.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä voi-sokeri-munavaahtoon. Taikina ei saa olla hirveän paksua, ettei lopputulos ole liian tiivis.
Kaada taikina irtopohjavuokaan, jossa on leivinpaperi pohjalla ja reunat on voideltu. Tein kakun Ikean vuokaan, jonka halkaisija on 19 cm. Paista 200 asteessa n. 30 min.

Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen osaan. Vispaa kermaa ja lisää siihen mascarponea samassa suhteessa kuin kermaa. Mausta sokerilla. Lisää sitruunanmehua valmiiseen vaahtoon maun mukaan.

Täytä kakun alimmainen puoli vaahdolla ja siivuta päälle mansikoita. Laita toinen puoli päälle ja kuorruta kakku. Koristele mansikoilla.

Sitten sämpylöihin . Jo aiemmin haikailin sitä, että osaisin tehdä leipää, jonka kuori on rapea ja sisus pehmeä ja jotka eivät maistu seuraavana päivänä hiivalle.  Elämää Koivurannassa -blogissa on sellainen ohje nimellä Maalaissämpylää evääksi. Jostain syystä en saa sitä linkitettyä tähän, mutta blogin selailu kannattaa ja löydät sieltä kaikkea muutakin.


Maltaat paahdetaan kuumalla pannulla ja se tuo maukkaan aromin. Vehnäjauhojen tilalla käytin hiivaleipäjauhoja.


Kohottamisen jälkeen taikinaa ei enää vaivata, vaan leikataan sopiviin paloihin. Kääntelin reunoja sisäänpäin ja sain sämpylöille mukavan muodon.



Laitoin sämpylät paistumaan kuumalle uunipellille ilman leivinpaperia. Pohja paistui mukavan rapsakaksi sämpylöihin tulee tumma, rustiikkinen pinta.



Muutoin on herkuteltu lampaan paahtopaistilla ja rosmariini-timjami -perunoilla, jotka paistoin uunissa ankanrasvassa. Poika teki jälkiruuaksi suklaamoussea ja ihan onnistuneesti.


Pyhät jatkuvat ja hyvä niin.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Jotain hyvää porkkanoista... salviaporkkanat ja porkkanariisi

Aivan mielettömän ihanien salviaporkkanoiden ohje löytyy Glorian Ruoka ja viini -lehdestä 5/2013.
Tein niitä porolihapullien kaveriksi ja totta vie ne olivat niin hyviä, että niitä söisi vaikka joka päivä. Sopivat erinomaisesti myös kalan lisäkkeeksi.


Salviaporkkanat

8 porkkanaa
 
kastike:
50g voita
½ sitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
1rkl hunajaa
½ tl suolaa
½ dl (sitruuna)salviaa

Pese ja rapsuta porkkanat puhtaiksi. Halkaise pituussuunnassa. Esikeitä vähässä vedessä n. 5 minuuttia eli kunnes ovat napakan kypsiä.
Sulata voi kattilassa. Lisää sitruunanmehu, öljy, hunaja ja suola. Hauduta hetki ja hienonna silputut salvian lehdet sekaan
Valuta porkkanat. Kypsennä niitä grillissä tai pannulla muutama minuutti ennen tarjoamista. Kaada kuuma salviakastike päälle.


Toinen herkullinen lisäke on porkkanariisi. Tein sitä grillatun lohen seuraksi viime sunnuntaina.
Tämäkin lisäke vamistuu nopeasti ja maistuu niille, jotka eivät välitä perunoista. Lohesta tuli grillattuna mainiota. Tein gluteenittoman teryaki -marinadin sekoittamalla gluteenitonta soijaa (1dl), sakea (1dl), 1 rkl sokeria, hieman raastettua inkivääriä sekä sitruunanmehua. Kiitos Chef Antin, että meiltä löytyi korkkaamaton sakepullo. Mitähän varten se joskus ostettiin?


Porkkanariisi (Glorian Ruoka ja viini 3/2013)

(4 annosta)

3 porkkanaa
40g voita
2 dl pitkäjyväistä riisiä
5 dl porkkanamehua (esim. Biotta)
2 cm pala inkivääriä
½ limetin mehu
n. 2 tl suolaa

Kuori ja hienonna porkkanat murskaksi esim. cutterilla. Kuumenna voi kattilassa ja kuullota porkkanamurskaa voissa pari minuuttia. Lisää riisit ja porkkanamehu. Hauduta kypsäksi (n. 10min) kunnes kaikki neste on imeytynyt. Raasta inkivääri joukkoon ja purista limetin mehu. Mausta suolalla.

Lopuksi italialialainen, todellinen highlight porkkanoista eli klikkaa
http://www.prouditaliancook.com/2013/07/rainbow-carrot-ribbon-salad.html  Tuollaisia liilanvärisiä porkkanoita en ole kyllä missään nähnyt. Keltaisista ja oransseista voi tehdä omanlaisen version.

Tällaista tänään. Jääkaapissa on kaksi kiloa possunniskaa ja jotakin pitäisi siitä kehittää. Laitan varmaan taas Antille tekstarin. Viimeksi kysyin TÄYDELLISEN MUNAKOKKELIN ohjetta ja sain vastauksen, että se pitää tehdä vesihauteessa. Yhtä monta teelusikallista voita kuin on munia ja yhtä monta ruokalusikallista maitoa. Sekoitellaan nuolijalla laakeassa kipossa vesihauteen päällä kunnes seos kypsyy. Lisätään vielä ruokalusikallinen voita ja kruunataan pienellä määrällä mascarponea, jos sattuu kaapista löytymään. Vielä suolaa ja pippuria. Se oli parempaa kuin hotellien munakokkelit. Sitähän mun teki mieleni.




sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Paholaisen kanaa

Oma läppärini on pimentynyt ja joudun postailemaan miehen koneelta. Muutoin ei kauheasti harmita, mutta jos niitä noin tuhatta valokuvaani saada palautettua, niin mitäs sitten. En päästä ajatusta vielä valtaamaan päätäni.

Pollo alla diavola:




Anyway. Perjantaina ostin kaksi kokonaista broileria ja tänään äänestyskävelyn päätteeksi perehdyin Sikke Sumarin Paholaisen kanaan, Pollo alla diavola. Sikken mukaan nimi tulee siitä, että liekit nuolevat polloja grillissä, mutta toisen tiedon mukaan kun kana luineen rusennetaan littanaksi, se muistuttaa paholaisen kasvoja. Hmm... minun mielestäni kana näytti kanalta aina vaan.
On hyvä, jos omistaa lintusakset (niitä saa Ikeasta muutamalla eurolla). Saksilla leikataan kanasta (tai broilerista) selkäranka kokonaan pois. Käännetään lintu vatsapuoli ylöspäin ja rusennetaan kaksin käsin alustaa vasten. Huuhdellaan, jos sisällä on vielä verta.

Marinadi:

Yhteensä noin 1 dl erilaisia öljyjä. Laitoin oliivi-, rypsi-, pähkinä- ja seesamöljyä, mutta laita ihmeessä avokadoöljyä, jos sitä sattuu olemaan

sekä

1/2 dl  sitruunanmehua
3 valkosipulin kynttä
chilipalkoja oman kestävyyden mukaan
suolaa, mustapippuria

Sivele marinadi lintuihin ja anna marinoitua ainakin tunnin.

Voitahna:

sekoita koneessa:
silputtuja salvianlehtiä 6-8 kpl
chilipalkoja taas kestävyyden mukaan
1 hopeasipuli
3 valkosipulin kynttä
1 ruukku hakattua lehtipersiljaa
30 g voita huoneenlämpöisenä
notkistamiseen voi käyttä hieman oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Grilli ei onneksi ollut vielä talvivarastossa, joten alkupaistaminen onnistui ulkona katoksessa talvisessa maisemassa. Lintuja grillataan 12 min molemmilta puolilta ja uskokaa, että käryä tulee.  Grillauksen jälkeen levitetään voitahna lusikan avulla pintaan ja laitetaan linnut uuniin ritilän päälle. Alle kannattaa laittaa uunipannu, ettei rasva sotke uunia.
Annetaan olla uunissa vielä puolisen tuntia.

Sillä aikaa voi valmistaa suppilovahverorisottoa. Risotto yksinään riittäisi jo ruuaksi, mutta me tykätään syödä sen kanssa myös muuta. Ostin Tiinalta 100g kuivattuja suppiksia ja siitä määrästä saa monet risotot. Valkkarit oli menneet parempiin suihin, joten tämä versio jäi sitä vaille, mutta ihanaa se oli silti.


Syötiin ja hyristiin...kaksi poikaani ja tuleva miniäni. Ihana, ihana 15 viikkoinen colliepoika Palmu tyytyi vain haistelemaan hyviä tuoksuja. Ei kerjää pöydästä, hieno pentu!  Kolmas poikani tuli hakemaan take away -annoksen ja mies söi loput mökiltä tultuaan.

Mukava viikonloppu, joka toi talven tullessaan. Lehdet jäivät haravoimatta, mutta mitäs tuosta. On niin kaunista ja valoisaa.