Kala-Trappi, Naantali

Kesän aloitus Kala-Trapissa Naantalissa oli työkaverin järjestämä kiva "tilaisuus". Tarjolla oli normilistan lisäksi Naantalin musiikkijuhlien menu, mutta minä en tarttunut siihen. Tämä alkupala on kuitenkin juuri siltä listalta ja sen söin hyvällä halulla. Siinä on vuohenjuustomoussea filokorissa sekä parmesankeksi, yrttejä, kirpeää hilloketta (olisko ollut raparperia) sekä yrttiöljyä. Ihan sairaan hyvää!

Pääruuaksi otin hummerikeittoa, koska sitä en ole koskaan syönyt. Kuhat, lohet, possut ja kanat on niin nähty moneen kertaan. Vähän kyllä arvelutti, onko soppa pussista peräisin, mutta tarjoilija kävi ystävällisesti kysymässä kokilta mistä keitto on tehty ja vastaus oli, että ravunkuoria keittämällä on homma aloitettu. Ihan sairaan hyvää! Lisäksi hyvin täyttävää.

Jälkiruokaa en kaivannut (ihme), mutta tässä on pari esimerkkiä mitä muut söivät eli ensimmäiseksi Suklaapaletti, jossa oli chilisuklaamoussea, suklaasalamia, amarettomaustettua suklaapannacottaa, hillottua inkivääriä sekä suklaakuorrutettu mansikka. Salami on tehty suklaasta, kekseistä ja pähkinöistä.

Tässä taasen on Tyrnihyytelöity valkosuklaakakku vadelmakastikkeella.

Kaksi viikkoa ja sitten alkaa LOMA!
Meillä oli töissä innokas opiskelija, joka tutustutti meidät tällaiseen itsensä rauhoittamisen keinoon. Aikuisille on nykyään omia väristyskirjoja. Vitsit, että oli kiva värittää.

Tänään on perjantai ja pitkästä aikaa pizzapäivä. Taikina on ollut jääkaapissa nousemassa eilisestä alkaen.

Päivä Helsingissä

Jo viikolla houkuttelin miestä, että lähdettäisiin lauantaina Helsinkiin. Ihan muuten vaan. Tarkoitus oli myös päästä Cafe Bar No 9:iin syömään korianterikanaa. Tämä annos on ravintolan suosituin. Sitä on myyty yli 1300 annosta. Pitihän sitä päästä maistamaan.

Cafe Bar no 9 sijaitsee Punavuoressa Uudenmaankatu 9:ssa. Ilmainen parkkipaikka löytyi Lönnrotinkadulta. Tunnelma ravintolassa on vähän pariisilaistyylinen. Se ei ole suuren suuri, pöydät on sijoitettu ikkunan ja seinän vierelle. Keittiön puolelle ei ole ovea, joten tuoksut ja ajoittain myös käry kulkeutuu salin puolelle kuten myös kuumuus. Ihmisiä tulee ja menee. Tilaus tehdään tiskillä ja ruoka tulee melko nopeasti pöytään. Vähän oudoksutti se, että tiskillä palvellut nuori mies ei puhunut suomea ja tilaus piti tehdä englanniksi.

Mies tilasi annoksen Kill Bill. Ei tykännyt. Oli kuivaa.



Korianterikana oli hyvää, mutta ei ihan niin hyvää kuin olin ajatellut. Soijaa oli liikaa. Tuoreesta korianterista on syytä pitää, jos annoksen tilaa. Sitä on paljon. Annos on melko suuri ja jouduin jättämään osan.

Jälkiruokakahvit olimme päättäneet juoda Suomenlinnassa. Matkalla Kauppatorille oli pari hauskaa juttua.

             Kirpputorilta olisi voinut ostaa kuninkaallista loistoa. Harvoin näkee näin loppuun asti
             ajateltua myyntipöytää.

             Japanilainen Tatzu Nishi on rakentanut hotellihuoneen Havis Amandan ympärille.
             Olin lukenut siitä ja nyt tarjoutui mahdollisuus päästä katsomaan sitä 3€ sisään-
             pääsyhintaan.

Huoneeseen pääsee kerrallaan parikymmentä henkeä. Katsella ja kuvata saa vapaasti. Huone on uskomattoman todellinen. Kalustus on Alvar Aaltoa ja seinällä on Juho Rissasen taulu. Kylpyhuone on ylellinen. Huone on öisin hotellikäytössä ja päivisin näyttelytilana. Vapaita öitä ei ole enää varattavissa.

Kauppatorilta pääsee Suomenlinnan lauttaan, kunhan jonottaa ensin lippuautomaatille. Aurinkoisessa säässä sekin onnistuu hyvin.

Suomenlinnassa on useita kahviloita, mutta valitsimme reitin ensimmäisen eli Cafe Vanillan.

Kissa käy tervehtimässä asiakkaita. Tarjoilija kävi kysymässä häiritseekö kissa, mutta ketään ei häirinnyt. Naapuripöydästä sille tarjottiin jäätelöä.

Kissa vei huomion niin, että porkkanakakku jäi kuvaamatta. Mies tykkäsi. Oli tarpeeksi makeaa. No hyvä, että jokin on hyvää.

Tarkoitus oli ehtiä vielä kauppakeskus Jumboon, mutta aika meni taas niin nopeasti, että ei onnistunut. Stockmann Herkkuun sentään ehdittiin.

Auringon laskiessa kotiin.