Tänään oli ryhdyttävä pelatustoimiin.
Tässä ovat keltaiset esikkoni.
Elvytystoimenpiteenä kaivoin osan ylös ja laitoin vesisaaviin. Mansikantaimet pääsivät ämpäriin. Englantilaistyylinen cottage garden, jossa on hyöty- ja koristekasveja samassa penkissä on nyt muisto vain ja homma jatkuu huomenna. Yritän löytää takapihalta paikat jokaiselle. Siellä nimittäin on varjoisaa (kiitos suuren tammen) ja siellä palavat rakkaudet sun muut kevyesti heilahtelevat pienessä tuulenvireessä.
Ja katso ruohoa! Kasvaa silmissä ja on kaunis vihreä matto.
Keltaiset kesäkurpitsat pitävät lämpimästä. Ne ovat talon nurkalla eivätkä ihan koko päivää paahteessa.
Olen saanut mukavasti jatkettua aloittamaani kirjoitushommaa ja kierreltyä kirpputoreja. Mitään muuta hirveän erityistä en ole löytänyt, paitsi tämän Giorgio Locatellin kirjoittaman 615 -sivuisen kirjan. Maksoi 5€.
Tämä jos mikä on italialaisen ruuan raamattu. Nimensä mukaisesti tarinaa ja ruokaa. Locatelli kertoo elämästään, urastaan ja italialaisesta suvustaan ja mikä parasta, kirjassa on satoja sivuja täynnä ruokaa ja niiden valmistusohjeita. Tästä kirjasta Gordon Ramsay on sanonut "Quite simply the perfect book".
Locatellista tuli alansa huippu, vaikka hänen setänsä huusi "Locatelli, you will never be a chef" , kun Giorgio nuorena poikana heitti paniikissa ravut veteen, joka ei kiehunut.
Olen lukenut myös muuta (kiitos Riikalle Taivaslaulu -kirjan lainasta) ja katsonut yöllä boxista katsomatta jääneitä viime kauden Australian Masterchef -jaksoja, koska kohta alkaa uusi kausi. Miehen loma loppui ja ensi viikolla poika palaa koulunpenkille. Minulla on vielä lomaa.
Tänään jatkoin karppiherkkujen tekoa. Tein salaattia sekä kipollisen mustikkaherkkua eli vispasin purkillisen kermaa ja sekoitin siihen reilusti turkkilaista jugurttia ja mustikoita. Makeutukseksi kaksi rkl steviaa. Niillä mennään huomennakin.
Nyt tuolta näyttää tulevan tuttuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi: