sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen Prahassa - sateessa ja paisteessa. Neljäs päivä


Vähän on ehtinyt vierähtää aikaa näistä Prahan postauksista, mutta täytyy saattaa tämä loppuun, että pääsen kirjoittamaan muutakin. It has been a while since I wrote about Prague, but now I must end this story so that I can write something else.

Vaikka ilma oli kylmä viimeistä päivää lukuunottamatta, kukkivat pääsiäistoreille tuodut puut täydessä loistossaan. Even the weather was cold almost all the time, all the trees in Easter markets were blooming.

Neljäs päivä oli kulttuuripäivä. The fourth day was a culture day. Salvador Dalin  ja Andy Warholin
näyttelyt olivat aivan nurkan takana. Salvador Dali and Andy Warhol exhibitions were just around the corner.

Näyttelyistä olikin mukavaa suunnata taas kahvilaan. From exhibitions we went to cafe, of course.



 
Latte ja omenapiirakka. Kermavaahto on piilossa tuolla takana. Latte and applepie. Cream is behind the pie.

Kafka -museoon emme menneet sisälle. Kunhan patsastelimme hänen pihallaan.
We did't went to Kafka -museum. Just walked around his yard.



Ennen koneen lähtöä oli aikaa vielä kävellä ja kiivetä näköalapaikalle eli sinne jättisuuren metronomin vierelle. Portaita oli satoja, mutta selvisin paremmin kuin aikoinaan Firenzen tuomiokirkon kupolin portaista.
Before leaving we had time to walk and climp hundreds of stairs to huge metronomy -hill. It was easier than some time ago in Florence dome cupola.






Levähdys ja sitten alas. Short pause and back to town.

Matkalla hotellille poikkesimme vielä lähikahvilaan, jonka ohi olimme kävelleet joka päivä.
On the way to hotel we stopped by the nearest cafe. Why we walked past it every day?




Suolaista ja makeaa. Salty and sweet.


 
Tässä ihmeellisintä mitä näimme. Here is the most amazing thing we saw. Mies istui ilmassa. This man is sitting in air.
 


Ja tässä vielä jotakin muuta. And here something else.


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen Prahassa - sateessa ja paisteessa. Kolmas päivä.


Onko tämä magnolia? En ole ihan varma. Is this magnolia? I'm not sure. Joka tapauksessa näitä puita oli kaupungissa paljon ja voi vain kuvitella miltä ne näyttävät täydessä kukassa. Anyway there was lots of these trees in town. One can only imagine how it looks when they are blooming.


Tämä taitaa olla kirsikkapuu. This might be cherry tree.


Kaarlen silta on yksi kaupungin pakollisista käyntikohteista. Kylmä tuuli ei haitannut kulkijoita. Välillä silta oli niin täynnä ihmisiä, että kulkeminen oli hankalaa. Reunoilla oli esiintyjiä ja kauppiaita. Ostin kahdet kissakorvakorut. Nyt puuttuu enää reiät korvista, että voin alkaa käyttää erilaisia korviksia (auts!)
Charles bridge is one of the most popular places in town. Turists didn't mind about the cold wind and every now and then the bridge was so full of people that it was hard to walk there. There was also funny entertainers and hawkers . I bought two pairs of cat-shaped earrings. Now I have to get holes to wear them (auts!)


Kylmyys ei haitannut jazzin soittajia. Never mind the cold weather when playing jazz.

                                         

Sillan päädyssä näyttää tältä ja holvikaaren takaa avautuu mikäpä muu kuin ostoskatu.
In the and of the bridge looks like that and after that comes shopping street of course.


Liian kylmä tuollaiseen. Too cold for boat trip.
Jatkoimme matkaa linnaan ja katedraaliin. We moved on to castle and cathedral.




Pyhän Vituksen katedraali on niin suuri, että sitä on mahdotonta kuvat läheltä.
Saint Vitus Cathedral is so enormous, that it is impossible to get picture of it this close.



Tältä se näyttää kauempaa katsottuna. It looks like that.



Sitten lounaalle Tanssivaan taloon. Then to Dancing house. Tuolla ylhäällä, melkein katolla me söimme. Up there, almost on the roof we had lunch.


Keittiön tervehdys. Ensin meitä vähän huvitti, kun luulimme, että tässä on nyt se alkuruuaksi tilaamamme peruna-purjokeitto.
Amouse bouche. It was funny, because we thought this is the potato-leak soup we ordered for first course.


Tässä on peruna-purjokeitto, jossa oli seassa raastettua kananmunaa. Oli se hyvää!
This is our first course potato-leaksoup with grated egg. So delicious!



Pääruuaksi hirvenlihaa, joka oli hajoavan mureaa, perunamuusia, ihanaa kastiketta ja pikkelöityjä kasviksia.
For main course roast elk with lovely sauce, mashed potatoes and pickles vegetables.


Emme tilanneet jälkiruokaa, mutta saimme nämä. Mies ehti jo napata toisen tuulihatun.
We didn't order dessert, but get these. One is already gone.


Näkymä pöydästä kaupunkiin. En tiedä miksi tyynyjä pidetään ikkunalaudalla.
View from the restaurant. Wonder why pillows are on window.

Lähellä Tanssivaa taloa on pieni kirkko, johon poikkesimme sadekuuron vuoksi myös. Siellä oli hirvittävän kylmä ja olimme jo lähdössä pois, kun naispuolinen työntekijä halusikin esitellä meille kirkon ja vei meidät omaan työhuoneeseensa saakka. Siellä sentään oli lämmin. Vielä pastori (en tiedä oliko pappi, mutta isosta rististä kaulassa päättelin näin) havainnollisti alttarilta loistavan akustiikan pienellä ääninäytteellä ja valitteli lopuksi väsymystään 10 lapsenlapsen mummina.

Near the Dancing house is a small church. We went inside because of the rain again. It was very cold and we were just leaving when the priest (I'm not sure she was a priest) came and wanted to inroduce us the church. She also gave us a voice sample by singing from the altar. Great acoustic. At the end she wished us happy Ester and was sorry about being tired after taking care of 10 grandchildren.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen Prahassa -sateessa ja paisteessa. Toinen päivä


Jos tämä pieni silta ei kohta vajoa Vltava -jokeen, niin johan on ihme. Emme laittaneet lukkoa, vaikka 30 vuotta yhteistä elämää täyttyykin tänä vuonna.


Sillan pielessä on John Lennonille omistettu seinä - tai miksi sitä nyt kutsuisi. Siinä saa muistella ja soitella Beatlesia. Ja kyllä siellä All you need is love kaikuikin. Jos laulaminen tekee janoiseksi, niin vieressä on aiheeseen liittyvä pubi.


Eipä paljon sää hemmotellut toisenakaan päivänä, mutta liikkeellä olimme silti koko päivän. Mitään erityistä päämäärää ei siis ollut, kunhan kävelimme ja sateen sattuessa ajelimme paikallisbussilla ja raitiovaunulla. Suomenkieltäkin kuului siellä täällä.



Rullassa paistettu pulla on paikallinen herkku. Kotoinen, vaniljaan sekoittuva pullantuoksu leijuukin pääsiäistorilla ja kauppa käy. Pullalta se maistui. Oli lämmintä ja makeaa.


Myös perunalastuja oli kaupan. Muistin, että minullahan on kotona sellainen vehje, jolla perunan saa rullattua kierteeksi. Ostimme Mirjan kanssa sellaiset joskus ruokamessuilta. Pitääpä etsiä se ja kokeilla.


Koska räntäsade yllätti juuri Starbucksin kohdalla houkuttelin Miehen kahville ja porkkanakakulle. Siellä on paras porkkanakakku mitä tiedän.


Lounaaksi kelpasi Margarita -pizza puoliksi ja toiset oluet poikkesimme juomaan La Casa Bluhun, joka oli espanjalaistyylinen, hiljainen pikku baari. Baarimikko kiilloitteli laseja aikansa kuluksi. Tarjoilijatytöllä oli tarpeettoman avonainen työvaate päällään, mutta emme antaneet sen häiritä.



Illallispaikan valinta osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kuljimme ja etsimme, mutta oikein sopivaa ei oikein löytynyt tai jos löytyi, niin täynnä oli. Lopulta nälkä alkoi jo näkyä silmissä ja päädyimme oman hotellimme italialaiseen ravintolaan. Valitettavasti ruoka oli pettymys. Alkupalana syöty homemade bread, jossa oli päällä tomaattia, sipulia, pestoa ja parmesania oli ihan hyvä, mutta pääruoka oli niin huonoa, että Mies palautti oman annoksensa keittiöön. Liha oli niin sitkeää, ettei sitä voinut leikata. Oma pasta-annokseni oli niin täynnä chiliä, että en voinut syödä siitä kuin osan. Tarjoilija pahoitteli ja kysyi otammeko jotain muuta, mutta emme halunneet. Lasilliset väkevää viiniä saimme silti. Harmillinen päätös päivälle. Huoneessa luin Karl-Ove Knausgårdin Taisteluni -sarjan ensimmäistä osaa, kunnes korkkasin kuoharin ja kilistimme hammasmukeja.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen Prahassa -sateessa ja paisteessa. Ensimmäinen päivä.


Neljä päivää Prahassa. Päiviin mahtui kaikenlaista säätä aina räntäsateesta auringonpaisteeseen. Ensimmäisinä päivinä lukuisat terassit huokailivat tyhjinä kylmän tuulen ja sateen viilentämässä kaupungissa. Pääsiäistorien lämpimät juomat ja "rullapulla" houkuttelivat väkeä enemmän kuin kylmä valkoviini tai olut. Viimeisenä päivänä kaikki muuttui. Aurinko paistoi heti herätessä ja johan täyttyivät terassit ja takit riisuttiin tuolinselustoille.
Hotellimme Hotel Antik sijaitsi vanhassa kaupungissa ja siitä oli mukava lähteä aamuisin liikkeelle joko jalkaisin, bussilla, ratikalla tai metrolla. Hissiä ei vanhassa rakennuksessa ollut, joten kaartuvien kiviportaiden kiipeäminen kakkoskerrokseen (42 askelmaa) muutaman kerran päivässä kävi ihan kuntoilusta.

Päivä 1:

Lounas Cafe Imperialissa. Tätä oli odotettu. Varasin pöydän netin kautta jo hyvissä ajoin, koska kalenterin mukaan siellä oli aivan täyttä. No, ehkä olisimme mahtuneet ilman varaustakin. Tilaa oli.


Kahvila loistaa kuin sulttaanin hovi. On korkeutta ja komeutta.



Valitsimme lounaslistan. Aluksi keittoa. Siis mitä on Tripe soup? Emme tienneet, mutta sitä tuotiin. Näytti oudolta ja maistui myös vaikkei ihan hirveän pahalta. Miestä alkoi jo arveluttaa ja hän ryhtyi etsimään vastausta googlesta. Joo, mahalaukkukeittoahan tässä syödään. Ensin harmitti ja iljetti, mutta sitten huvitti. Pyörittelin lusikassa mahalaukun palaa tutkiakseni oikein tarkemmin miltä se näyttää, kun en ole aikaisemmin nähnyt enkä syönyt. Enkä taida syödä vastakaan.



Pääruoka oli ihan kelvollinen kuskus ja siinä päällä rapsakkaa kanaa. Hieman oli ehkä liian kuivaa, mutta kaiken söin.


Jälkiruuaksi Cake of today, jonka sai itse valita lasivitriinistä.


Päädyin Red velvet -kakkuun, joka oli täytetty mascarponella. Järkyttävän hyvää!


Klo 15 syöty lounas riitti pitämään nälkää hyvin koko illan. Koska kuitenkin oltiin Prahassa, niin pakko oli maistella myös oluita. Meidät kentältä hotelliin tuonut taksikuski neuvoi meitä menemään Lokaliin, joka oli samalla kadulla kuin hotellimme ja jossa oli kuulemma "best beer in town" ja paras ruoka myös.



Päivällä Lokalissa oli tilaa, mutta iltaruuan aikaan jono ulottui kadulle asti ei ovesta mahtunut sisään.
Todistettavasti joimme vain yhden pienen  ja yhden ison tuopin. Jos Lokalissa haluaa syödä, niin sinne on varattava pöytä monta päivää aikaisemmin.


Mukava ensimmäinen päivä. Huoneessa kuohari jäähtymässä.