sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Fredrika Runebergin torttu, Fredrika Runeberg's tart

Kyllä tästä tortusta kunnia kuuluu rouvalle eikä runoilijalle. Mies oli kovin makeannälkäinen ja kuuluu juoneen aamuisinkin punssia runosuonta herätelläkseen. Punssin kylkeen rouva tämän tortun alun perin loi vehnäjauhoista, korppujauhoista, keksinmuruista ja omenahillosta.
Käytin perusohjeena Iltalehdessä 3.2.2011 ollutta ohjetta ja mukailin sitä jonkin verran.


The honor of this tart belongs to mrs Runeberg instead the famous poetrist J.L. Runeberg. Mrs Runeberg made this tart to his husband, who drank punsh every morning and demanded something sweet with it. On the 5th February we celebrate J.L. Runeberg and make these tarts.

Runebergin torttu

125g voita
1 tl leivinjauhetta
1 dl vehnäjauhoja
50g mantelirouhetta
1,5 dl korppujauhoa
1 dl piparkakunmuruja
1tl kardemummaa
1 muna
1dl sokeria
50ml mantelilikööriä (Alkossa myydään pieniä 50ml pulloja)
vadelmahilloa
kuorrutus: 1dl tomusokeria ja 1tl vettä

Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää mantelirouhe, korppujauhot, piparkakunmurut ja kardemumma.
Vispaa muna ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää siihen kerma, voisula ja kuivat aineet. Lisää lopuksi likööri.
Lusikoi silikoniseen vuokaan, jossa on niin syvät kolot, että saat tortuista korkeita.
Paista ensin muutama minuutti 125 asteessa ja nosta sitten 200 asteeseen. Paista, kunnes pinta on kauniin ruskea (n. 20 min).
Kun tortut ovat jäähtyneet, nosta ne pois koloista ja laita keskelle pieni hillosilmä. Sekoita tomusokeri ja vesi. Pursota hillosilmän ympärille.

Lisäsin liköörin taikinan joukkoon, koska halusin, että alkoholi haihtuu siitä. Jos olisin kostuttanut tortut liköörillä, niin alkoholi olisi peittänyt muut maut.

 


Työkaveri Tiina pitää minun sienivarastojani yllä. Viimeksi sain hänen itsekeräämiään herkkutatteja kuivattuna. Tänään teinkin sitten risottoa suppilovahveroista ja herkkutateista. Pojalla oli kaveri yökylässä  (valvoivat ja pelasivat aamuneljään asti) ja hyvin tuntui maistuvan vieraallekin.

 

Talvi tuli sittenkin ja lumikolan sai hakea esille. Hilma -kissa ei viihdy ulkona ollenkaan ja tulee yöksi jalkopäähän nukkumaan. Näen unta kasvihuoneesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi: