Pääsiäinen Prahassa -sateessa ja paisteessa. Toinen päivä

Jos tämä pieni silta ei kohta vajoa Vltava -jokeen, niin johan on ihme. Emme laittaneet lukkoa, vaikka 30 vuotta yhteistä elämää täyttyykin tänä vuonna.

Sillan pielessä on John Lennonille omistettu seinä - tai miksi sitä nyt kutsuisi. Siinä saa muistella ja soitella Beatlesia. Ja kyllä siellä All you need is love kaikuikin. Jos laulaminen tekee janoiseksi, niin vieressä on aiheeseen liittyvä pubi.

Eipä paljon sää hemmotellut toisenakaan päivänä, mutta liikkeellä olimme silti koko päivän. Mitään erityistä päämäärää ei siis ollut, kunhan kävelimme ja sateen sattuessa ajelimme paikallisbussilla ja raitiovaunulla. Suomenkieltäkin kuului siellä täällä.

Rullassa paistettu pulla on paikallinen herkku. Kotoinen, vaniljaan sekoittuva pullantuoksu leijuukin pääsiäistorilla ja kauppa käy. Pullalta se maistui. Oli lämmintä ja makeaa.

Myös perunalastuja oli kaupan. Muistin, että minullahan on kotona sellainen vehje, jolla perunan saa rullattua kierteeksi. Ostimme Mirjan kanssa sellaiset joskus ruokamessuilta. Pitääpä etsiä se ja kokeilla.

Koska räntäsade yllätti juuri Starbucksin kohdalla houkuttelin Miehen kahville ja porkkanakakulle. Siellä on paras porkkanakakku mitä tiedän.

Lounaaksi kelpasi Margarita -pizza puoliksi ja toiset oluet poikkesimme juomaan La Casa Bluhun, joka oli espanjalaistyylinen, hiljainen pikku baari. Baarimikko kiilloitteli laseja aikansa kuluksi. Tarjoilijatytöllä oli tarpeettoman avonainen työvaate päällään, mutta emme antaneet sen häiritä.



Illallispaikan valinta osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kuljimme ja etsimme, mutta oikein sopivaa ei oikein löytynyt tai jos löytyi, niin täynnä oli. Lopulta nälkä alkoi jo näkyä silmissä ja päädyimme oman hotellimme italialaiseen ravintolaan. Valitettavasti ruoka oli pettymys. Alkupalana syöty homemade bread, jossa oli päällä tomaattia, sipulia, pestoa ja parmesania oli ihan hyvä, mutta pääruoka oli niin huonoa, että Mies palautti oman annoksensa keittiöön. Liha oli niin sitkeää, ettei sitä voinut leikata. Oma pasta-annokseni oli niin täynnä chiliä, että en voinut syödä siitä kuin osan. Tarjoilija pahoitteli ja kysyi otammeko jotain muuta, mutta emme halunneet. Lasilliset väkevää viiniä saimme silti. Harmillinen päätös päivälle. Huoneessa luin Karl-Ove Knausgårdin Taisteluni -sarjan ensimmäistä osaa, kunnes korkkasin kuoharin ja kilistimme hammasmukeja.