Amerikkalainen mustikkapiirakka

Tein lauantaina loman lopettamistunnelmissa amerikkalaisen mustikkapiirakan eli sellaisen jossa on kansi. Kun tein tätä ensimmäisen kerran vuosia sitten, niin sen jälkeen en ole muunlaisia mustikkapiirakoita tehnytkään. Tämä on paras! Ohje on Kotilieden Kesän herkut -kirjasesta vuodelta 1993. Helppo ja nopea tehdä eikä tarvitse mitään konevoimaa. Ihana täyte oikein valuu piirakan sisältä...

 
AMERIKAN MUORIN MUSTIKKAPIIRAKKA
 200g voita (siis ehdottomasti voita)
1,5 dl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeria
n. 4,5 dl vehnäjauhoja

täyte: 5 dl mustikoita
          1 dl sokeria
          0,5 dl vettä
          1 rkl perunajauhoja





Sekoita pohjataikina-ainekset käsin koossa pysyväksi taikinaksi.  Painele 2/3 taikinasta piirakkavuokan pohjalle ja reunoille.

Mittaa täyteainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen. Jäähdytä haaleaksi.
                                                      
 Kaaviloi loput 1/3 taikinasta pyöreäksi kanneksi ja asettele täytteen päälle.
 Painele reunat sormin tai haarukalla reunaa vasten.                                      


 Paista uunin alaosassa 200 asteessa n. 20 min.
                                                      

Oivallinen emäntä

Niin mainiosti kuvaa Aleksis Kivi oivallista emäntää, että ihan pakko oli se laittaa tähän. 

Mutta hyvä emäntä on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää.
Katso: ensimmäisenä aamulla hän jättää vuoteen, sotkee taikinansa, rakentaa miehellensä suurusta pöytään, evästää heidän metsään ja siitä kiirehtii kiulu kourassa tarhaan, lypsämään kirjavan karjansa. Nyt hän leipoo, hyörii ja pyörii; nyt hän on pöydän ääressä, nyt keikahtaa hän tuolla peräpenkin päässä leipä kämmenillä, nyt hän pyrynä kohentelee uunia, joka ammentaa hohtavasta kidastansa tulta ja savua. Nyt hän, leipäin noustessa, viimein itsekin, lapsi rinnoilla, einehtii, syö kimpaleen leipää, paistetun silakan ja ryyppää haarikosta piimää päälle. Mutta eipä unohda hän halliakaan, talon uskollista vartijaa portaalla, eikä kissaa, joka unisena uuninpäältä killistellen katsahtelee. - Ja nyt hän hyörii ja pyörii, kääntyy ja keikkuu, sotkee vielä toisen takinan kaukaloonsa nousemaan, leipoo sen leiväksi ja paistaa, ja virtana juoksee hiki hänen otsaltansa. Mutta katso: päivän laskiessa on hänellä leivät katossa, varras ladottuna vartaaseen, joista raitis elämä liehahtaa alas. Ja silloinpa, miesten tullessa metsästä, vartoo heitä höyryävä illallinen pestyllä pöydällä. Mutta missä on emäntä itse? Tuolla hän pihalla taasen lypsää vääräsarvisia nautojansa, ja kiulussa helluu rieskan sohiseva, vaahtoinen harja. - Niin hän hyörii ja pyörii, niin hän kääntyy ja keikkuu; ja vasta, koska toiset jyräävät jo sikeimmässä unessa, kallistuu hän siunaten vuoteellensa. Mutta eivät vieläkään ole työnsä ja toimensa kaikki. Tuskittelematta hän yön kuluessa nousee sijaltansa hetkettäisin, tunnittaisin viihdyttämään pienoista lastaan, joka tuossa itkee hyyryttelee kehdossansa.
Tämä, veljet, on oivallinen emäntä.

Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, ensimmäinen luku

Kihlajaiskakku marengista

Vanhin poika on nyt virallisesti kihloissa ja tosi mukava miniä meille onkin sukuun tulossa. Lupasin tarjota marenkikakkua ja Fresitaa kunhan kotiutuvat kesälomareissulta ja tein tänään tällaisen.

 Kakkuun tarvitaan Uudenkaupungin marenkia (sitä ainutlaatuista, käsintehtyä) ja sitä saa Varsinais-Suomessa joistakin marketeista. Itse ostin K-market Ukko-Pekasta Naantalista.

Alimmaiseksi suurin levy.

Siihen päälle kermavaahtoa, mansikoita ja mustikoita.

Seuraava kerros.

Siihen samat täytteet. 

 

 

 

 

Pienin levy päällimmäiseksi.

Arktinen heinäkuu

Missä se kesä on? Enää ensi viikko lomaa ja sitten taas töihin. Tänään houkuttelin miehen Ikeaan syömään ranskalaisia, koska ne ovat siellä niiiiin ihania ja rapsakoita. Siihen kylkeen otimme papukroketteja. Jäähtyneitä olivat, mutta mitäs siitä, pääasia olivat ranskikset. Jälkiruuaksi otimme puoliksi palan mansikkajuustokakkua. Se oli miehen mielestä hyvää, mutta minusta ei läheskään niin hyvää kuin eilen Loviisan aitassa syömämme puolukka-valkosuklaakakku (+ latte). Satoi, kun juoksimme autosta Ikeaan ja satoi kun tulimme ulos.
Päivällä kävin katsomassa kirpputorihyllyäni ja hyvin oli kauppa taas käynyt. Vuokrasin hyllyn torstaina ja jatkuvasti saan viedä sinne lisää myytävää. Miehen mielestä myyn liian halvalla.
Illalla tuli takkaan (siis heinäkuussa!!!) ja villasukat ja tossut jalkaan sekä kylmää Fresitaa, KOSKA ON KESÄ!

Where is the summer? It suppose to be the best and warmest month here in Finland, but it' s only 15C. 
So, let's go to Ikea and have their lovely and crispy french fries and strawberry-cheesecake, I said to my dear husband. It was raining when we ran from car to Ikea and its was raining when we came out (with some new pillows). My husband liked the strawberry-cheesecake, but I ate better cake yesterday in Loviisan aitta. It was lingonperry-whitechocolate cake (+ latte).

Hey, my husband! But fire on the fireplace, because I'm freezing and bring me a clas of sparkling starwberry wine, BECAUSE IT 'S SUMMER!
 

Sateen sattuessa sateessa

Eipä juurikaan tietoa auringosta reissumme aikana. Kristiinankaupungissa aurinko vaivautui esiin juuri siksi aikaa, että sain pihamökin siivottua teinin ja tämän kaverin yöpaikaksi. Siihen se sitten loppuikin. Keuruulla satoi lähes tauotta. Mukava reissu silti ja mukavia ihmisiä! Kiitos vielä kerran hyvästä ruuasta, seurasta ja kesäteatterireissusta : )

Tänä aamuna toin pioni -raukkoja sisälle. Varret olivat joutuneet taipumaan sateessa ja lautasen kokoiset kukinnot olivat pitkin maata. Nyt ne ovat arvoisessaan vaasissa  -nuo kuningattaret- ja levittävät ihanaa tuoksuaan. Vuohenkelloja otin myös muutaman. Niitä on perennamaa nyt puolillaan ja ne uhmavat sadetta päät pystyssä.

 

Keuruulla kävimme kahvila Amantessa ja söimme juustokakut, toinen mustikkaa ja toinen pähkinää. Pähkinäkakku saattoi olla Nigellan ohje. Maistui ainakin hyvin samanlaiselta kuin se, jonka olen itsekin joskus tehnyt.

Pohjanmaalainen juustomyymälä

Pohjanmaalle ajettaessa matkan varrella on juustomyymälä, johon poikkesimme pitkästä aikaa. Myymälä on pikkuinen kaappi, joka toimii itsepalveluperiaatteella.

                                                                      

Myymälässä on hyvät ohjeet miten toimia.

 

Vaihtorahat sai ottaa alimmaisesta laatikosta.

  

Vihdoinkin...

Vihdoinkin pionit ovat alkaneet avautua. Monta päivää olen odottanut ja ajatellut, josko ne avautuvat juuri kun olemme loppuviikon poissa. Saattaa siinä niin käydä, että täydellinen loisto osuu juuri viikonvaihteeseen, mutta olin nyt ainakin tämän alkuvaiheen näkemässä. Pakko oli ottaa pari oksaa maljakkoon.

 

Kun toin oksat sateesta sisälle, ne alkoivat heti avautua.

Ja sitten muuta asiaa:

Hella ei ole ollut tänään päällä toistaiseksi. Olen siivonnut koko talon. Teini vaihtoi huonetta ja siitä tulikin enemmän työtä, kuin olin ajatellut. Paljon saatiin heitettyä tavaraa pois ja se on hyvä. Nyt alkaa olla aika pelkistetty huone. Uusi sänky vie eniten tilaa, mutta saa viedäkin sillä se on ihana ja amerikkalaiseen tyyliin huisin korkea. Kelpaa siinä nuoren miehen nukkua. Entisestä huoneesta tehdään vierashuone ja olemme siis taas tapetoimassa, vaikka pyhästi vannoin eteisen ja makkarin vessan jälkeen, että EN TAPETOI! Tasoitetapetit on kohta vedetty, mutta varsinainen tapetti on vielä valitsematta. Nyt ei haeta Helsingistä, vaan se on pakko löytyä lähempää. Etsitään ensi viikolla, kun palataan kotiin. Nyt mökille ja Keski-Suomeen!  Doomstick tulee kissanhoitajaksi ja talonvahdiksi.

Jaa, pitää se hella taas lämmittää, että saadaan pannukakkua.

Niin ja vielä yksi asia. Joku huomasi, bolo de cacon ohjeesta puuttui suola. Laita maun mukaan.

Hullun hella 2

Hullun hella (no tänään en pitänyt urakkaani hulluna) lämpeni taas tänään, koska piimälimput on syöty. Nyt tein pitkästä aikaa Bolo de caco -leipäsiä. Ohje on Mirjalta, joka toi sen pari vuotta sitten Madeiralta.

Keitetty, survottu ja jäähdytetty bataatti lisätään 5 dl haaleaa vettä, johon pala hiivaa on liotettu. Jauhoja lisätään vähitellen noin kilon verran (välillä menee enemmän, välillä vähemmän).

Annetaan kohota tunnin verran.

Leivotaan läpsyköiksi ja paistetaan 275 asteessa. Kuumenna pelti ja vedä leivinpaperin avulla leivät pellille. On tärkeää, että pelti on kuuma, jotta leivät vähän "säikähtävät" ja alkavat heti paistua. Kauaa ei tarvitse paistaa.

Valmiit leipäset. Halkaise, laita väliin VOITA ja mitä muuta haluat. Valkosipulivoi maistuu parhaalta.

Ai niin se Limoncello tart. Oli se makeaa. Ihme, että tällaisen vannoutuneen kakkuihmisen ja makean ystävän suussa jokin voi maistua liian makealta. Amaretto -keksit eivät ole minun makuuni. Likööri tunkee niistä liikaa läpi ja kun täytteessä on toista likööriä, niin aika vahvan makuista on. Täytettä en muuta, jos vielä teen, mutta pohjan voisi tehdä perinteisesti Diggestiveista.

Hullun hella...

Päivä on mennyt leipoessa ja tuo Hullun hella nimi tulee nyt siitä. Oli nimittäin hullua ruveta leipomaan tänä vuosisadan ukkosmyrskyä odottavana päivänä. Vesi on valunut pitkin selkärankaa ja olo on ollut kuin sisilialaisella hikisellä mammalla lieden ääressä. Aamulla aloin heti kaupasta tultua tekemään piimälimppuja Leila leipoo (Leila bakar) -ohjelman Leilas jättegod sirapslimpa  -reseptin mukaan. Ensin näytti huonolta, kun taikina ei noussut oikeastaan ollenkaan ja huolestuneena asettelin taikinat vuokiin. Ehkä se johtui kuumuudesta. Vuokissa leivät jo suostuivat nousemaan ja uunista otettaessa ne olivat jo ihan piimälimppujen näköisiä. Maku aina arveluttaa leipää tehdessä, koska suolaa täytyy leivässä olla ja siksi yleensä tuplaan ohjeissa olevan suolamäärän. Käytän merisuolaa aina. Teini heräili taas ehtoopäivän puolella ja sai herättämään tulleen kaverin kanssa toimia makutuomareina. Semi, tai oikeestaan joo, menettelee, oli arvio. Melkein kokonainen limppu meni.









Ruotsin kielestä suomensin ohjeen ja kaksi limppua syntyy seuraavista aineksista: 50g voita, 5dl piimää, 50g hiivaa, 2dl siirappia, 6dl vehnäjauhoja ja 6 dl sihtiruisjauhoja.
Voi sulatetaan ja lisätään piimän joukkoon ja lämmitetään neste kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva joukkoon, lisää siirappi ja suola (ohjeessa ei ollut suolan määrää, mutta laitoin n. 1 rkl hienoa merisuolaa). Lisää jauhot vähitellen ja vaivaa lopuksi jonkin aikaa käsin. Laita kohoamaan ja leivo sitten kahdeksi pitkulaiseksi leiväksi, jotka asetat leivinpaperilla vuorattuihin vuokiin. Nostata taas. Laita sitten uuniin 200 asteeseen ja paista 35-40 min. Laita puolessa välissä paistamista folio päälle, ettei pinta paistu liikaa.
Kannattaa tehdä vaikka kaksinkertainen taikina, niin leipää voi jäädä seuraavaksikin päiväksi. Luulen, että sisiliasta tuomani aprikoosihillon kanssa se maistuu aamukahvilla aika mukavalta.

Limoncello tart 

Joo, toin Sisiliasta Limoncello -likööriä ja sopivan kakkuohjeen löysin Proud italian cook blogspotista. Siinä on sivusto, johon jää koukkuun heti ja armotta. Kokeilkaapa!

Amaretto -keksejä saa ihan S-marketista, samoin kondensoitua maitoa. Limoncello -likööriä saa Alkosta.

Pikkuruiset keksit murskataan.

En ottanut mitään koneita esille, vaan murskasin puukauhalla.

Pohjaa esipaitetaan muutama minuutti. Mielstäni ohjeessa oli liikaa voita (6 table spoon). Kaikki ei imeytynyt. Ensi kerralla laitan vain viisi ruokalusikallista. Vuoka täytyy olla tosi pieni. Oma vuokani on 25 cm.

Täyte sekoitetaan tasaiseksi. Laskinta tarvitaan, kun muunnetaan 1/4 cup desilitroiksi. Amerikan ja Englannin cup -mitat eroavat jonkin verran. Tässä on käytetty amerikkalaista mittaa eli 1 cup on 2.37dl.

Sitten uuniin ja huomenna näette miltä se näyttää lautasella mustikka-vadelma -kastikkeen kanssa. Niin ja siihen voi vielä lisätä marjojen viereen kermavaahtoa. Sehän oli yksi niistä asioista elämässä, jota ei ole koskaan liikaa.

Sisilia,välimerellistä aurinkoa tulvillaan!

Pari päivää kesti palata arkeen matkan jälkeen ja siksi postailen vasta nyt. Sisiliassa oli KUUMA! Se ei kuitenkaan estänyt vaeltamasta pitkin katuja ja myös niitä varjoisia kujia. Välillä ajattelinkin, että onko nyt loppu lähellä, kun kuumuus ei haittaa, päinvastoin auringon säälimätön paahde tuntui vain hyvältä. Joka päivä kävelimme miehen kanssa pitkän lenkin ja aina löysimme jotain uutta Trapanin kaupungista. Mikään turistirysä kaupunki ei ole. Tavallisten ihmisten tavallinen elämä näkyy kaikkialla. Teini vietti enemmän aikaa nukkumalla ja heräsi iltapäivällä kysymään koska syödään.
Viikon varrella osuimme yksiin häihin ja yksiin hautajaisiin, söimme joka päivä edullisesti ja hyvin (paitsi yhden kerran maksoimme rapupasta-annoksista ja viinistä 50€). Siestan jälkeen eli klo 17 maissa alkoivat pienet leipomot availla oviaan ja ihana pizzantuoksu hivuttautui kujille. Valtavat pizzapalat maksoivat 2€ kappale ja otimme aina paria, kolmea sorttia. Välillä söimme hotellihuoneessa, mutta useimmiten oli syötävä jo matkan varrella sopivassa paikassa.
Punta Seccaan eli sinne komisario Montalbanon parvekkeelle en päässyt. Matka koitui esteeksi. Autolla ajaen saaren toiselle puolelle olisi mennyt enemmän kuin päivä ja vaihtoehtoisesti junaa olisi pitänyt vaihtaa useasti. En harmitellut asiaa kauan, onhan se syy palata.

Hotellin johtajalla on tapana tervehtiä vieraita kuoharipullolla.

Tältä pihalta näkee aina ensimmäiseksi Erice -vuoren.

Italialainen tapa kuivattaa pyykit.

Talonvahti.

Puhdasta tuli.

Tämä on sieltä valoisalta kujalta, ei varjoiselta.

Gelatoa!

Naapuri on parin metrin päässä.

Hmmm... kakkuja.

Magnoliat täydessä kukassa.

Välimeren sinistä.

Verdiä olisi ollut luvassa myöhemmin heinäkuussa. Harjoituksia kuulimme iltaisin.

Lähikaupan vihannestarjonnassa oli valinnanvaraa.

Joillakin oli kastelu unohtunut...

ja joillakin ei.

Marsalan torilla tuoreet aprikoosit maksoivat euron kilolta.

Tällaisenkin olisi lähikaupasta saanut.

Hmmm...

Näitä ei tarvitse kauheasti kastella.

Rypälesandaalit olisi saanut 12 eurolla.

Viva Balotelli! No, siinä kävi sitten niin kuin kävi, vaikka koko kaupunki kannusti ja seurasi ottelua kaupungintalon eteen viritetyltä screeniltä.

Kärsivä Jeesuksen äiti Maria. Koskettavaa.

Erice -vuoren kujakissoja.

Marsalassa kävimme junalla ja ostimme tulevia tiramisuja varten Marsala -viiniä. Paluumatka Marsalasta vierähti muutaman tunnin aiottua pidemmäksi, koska Sisiliassa junat eivät välttämättä kulje aina aikataulujen mukaan. Kahden tunnin odottelun jälkeen juna sattui tulemaan ja pääsimme hikisinä takaisin Trapaniin. Teini oli tyytyväinen, että nukkui sen retken ohi.