Hullun hella...

Päivä on mennyt leipoessa ja tuo Hullun hella nimi tulee nyt siitä. Oli nimittäin hullua ruveta leipomaan tänä vuosisadan ukkosmyrskyä odottavana päivänä. Vesi on valunut pitkin selkärankaa ja olo on ollut kuin sisilialaisella hikisellä mammalla lieden ääressä. Aamulla aloin heti kaupasta tultua tekemään piimälimppuja Leila leipoo (Leila bakar) -ohjelman Leilas jättegod sirapslimpa  -reseptin mukaan. Ensin näytti huonolta, kun taikina ei noussut oikeastaan ollenkaan ja huolestuneena asettelin taikinat vuokiin. Ehkä se johtui kuumuudesta. Vuokissa leivät jo suostuivat nousemaan ja uunista otettaessa ne olivat jo ihan piimälimppujen näköisiä. Maku aina arveluttaa leipää tehdessä, koska suolaa täytyy leivässä olla ja siksi yleensä tuplaan ohjeissa olevan suolamäärän. Käytän merisuolaa aina. Teini heräili taas ehtoopäivän puolella ja sai herättämään tulleen kaverin kanssa toimia makutuomareina. Semi, tai oikeestaan joo, menettelee, oli arvio. Melkein kokonainen limppu meni.









Ruotsin kielestä suomensin ohjeen ja kaksi limppua syntyy seuraavista aineksista: 50g voita, 5dl piimää, 50g hiivaa, 2dl siirappia, 6dl vehnäjauhoja ja 6 dl sihtiruisjauhoja.
Voi sulatetaan ja lisätään piimän joukkoon ja lämmitetään neste kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva joukkoon, lisää siirappi ja suola (ohjeessa ei ollut suolan määrää, mutta laitoin n. 1 rkl hienoa merisuolaa). Lisää jauhot vähitellen ja vaivaa lopuksi jonkin aikaa käsin. Laita kohoamaan ja leivo sitten kahdeksi pitkulaiseksi leiväksi, jotka asetat leivinpaperilla vuorattuihin vuokiin. Nostata taas. Laita sitten uuniin 200 asteeseen ja paista 35-40 min. Laita puolessa välissä paistamista folio päälle, ettei pinta paistu liikaa.
Kannattaa tehdä vaikka kaksinkertainen taikina, niin leipää voi jäädä seuraavaksikin päiväksi. Luulen, että sisiliasta tuomani aprikoosihillon kanssa se maistuu aamukahvilla aika mukavalta.

Limoncello tart 

Joo, toin Sisiliasta Limoncello -likööriä ja sopivan kakkuohjeen löysin Proud italian cook blogspotista. Siinä on sivusto, johon jää koukkuun heti ja armotta. Kokeilkaapa!

Amaretto -keksejä saa ihan S-marketista, samoin kondensoitua maitoa. Limoncello -likööriä saa Alkosta.

Pikkuruiset keksit murskataan.

En ottanut mitään koneita esille, vaan murskasin puukauhalla.

Pohjaa esipaitetaan muutama minuutti. Mielstäni ohjeessa oli liikaa voita (6 table spoon). Kaikki ei imeytynyt. Ensi kerralla laitan vain viisi ruokalusikallista. Vuoka täytyy olla tosi pieni. Oma vuokani on 25 cm.

Täyte sekoitetaan tasaiseksi. Laskinta tarvitaan, kun muunnetaan 1/4 cup desilitroiksi. Amerikan ja Englannin cup -mitat eroavat jonkin verran. Tässä on käytetty amerikkalaista mittaa eli 1 cup on 2.37dl.

Sitten uuniin ja huomenna näette miltä se näyttää lautasella mustikka-vadelma -kastikkeen kanssa. Niin ja siihen voi vielä lisätä marjojen viereen kermavaahtoa. Sehän oli yksi niistä asioista elämässä, jota ei ole koskaan liikaa.