Sisilia,välimerellistä aurinkoa tulvillaan!

Pari päivää kesti palata arkeen matkan jälkeen ja siksi postailen vasta nyt. Sisiliassa oli KUUMA! Se ei kuitenkaan estänyt vaeltamasta pitkin katuja ja myös niitä varjoisia kujia. Välillä ajattelinkin, että onko nyt loppu lähellä, kun kuumuus ei haittaa, päinvastoin auringon säälimätön paahde tuntui vain hyvältä. Joka päivä kävelimme miehen kanssa pitkän lenkin ja aina löysimme jotain uutta Trapanin kaupungista. Mikään turistirysä kaupunki ei ole. Tavallisten ihmisten tavallinen elämä näkyy kaikkialla. Teini vietti enemmän aikaa nukkumalla ja heräsi iltapäivällä kysymään koska syödään.
Viikon varrella osuimme yksiin häihin ja yksiin hautajaisiin, söimme joka päivä edullisesti ja hyvin (paitsi yhden kerran maksoimme rapupasta-annoksista ja viinistä 50€). Siestan jälkeen eli klo 17 maissa alkoivat pienet leipomot availla oviaan ja ihana pizzantuoksu hivuttautui kujille. Valtavat pizzapalat maksoivat 2€ kappale ja otimme aina paria, kolmea sorttia. Välillä söimme hotellihuoneessa, mutta useimmiten oli syötävä jo matkan varrella sopivassa paikassa.
Punta Seccaan eli sinne komisario Montalbanon parvekkeelle en päässyt. Matka koitui esteeksi. Autolla ajaen saaren toiselle puolelle olisi mennyt enemmän kuin päivä ja vaihtoehtoisesti junaa olisi pitänyt vaihtaa useasti. En harmitellut asiaa kauan, onhan se syy palata.

Hotellin johtajalla on tapana tervehtiä vieraita kuoharipullolla.

Tältä pihalta näkee aina ensimmäiseksi Erice -vuoren.

Italialainen tapa kuivattaa pyykit.

Talonvahti.

Puhdasta tuli.

Tämä on sieltä valoisalta kujalta, ei varjoiselta.

Gelatoa!

Naapuri on parin metrin päässä.

Hmmm... kakkuja.

Magnoliat täydessä kukassa.

Välimeren sinistä.

Verdiä olisi ollut luvassa myöhemmin heinäkuussa. Harjoituksia kuulimme iltaisin.

Lähikaupan vihannestarjonnassa oli valinnanvaraa.

Joillakin oli kastelu unohtunut...

ja joillakin ei.

Marsalan torilla tuoreet aprikoosit maksoivat euron kilolta.

Tällaisenkin olisi lähikaupasta saanut.

Hmmm...

Näitä ei tarvitse kauheasti kastella.

Rypälesandaalit olisi saanut 12 eurolla.

Viva Balotelli! No, siinä kävi sitten niin kuin kävi, vaikka koko kaupunki kannusti ja seurasi ottelua kaupungintalon eteen viritetyltä screeniltä.

Kärsivä Jeesuksen äiti Maria. Koskettavaa.

Erice -vuoren kujakissoja.

Marsalassa kävimme junalla ja ostimme tulevia tiramisuja varten Marsala -viiniä. Paluumatka Marsalasta vierähti muutaman tunnin aiottua pidemmäksi, koska Sisiliassa junat eivät välttämättä kulje aina aikataulujen mukaan. Kahden tunnin odottelun jälkeen juna sattui tulemaan ja pääsimme hikisinä takaisin Trapaniin. Teini oli tyytyväinen, että nukkui sen retken ohi.