Kurpitsakeitto

Tämä ohje on Matt Prestonin, paitsi että salviaa siinä ei ole. Alkuperäinen ohje löytyy Masterchef Australian sivuilta. Päällä on uunissa paahdettua pekonia. Keitto maistuu hieman jouluiselta, mikä johtuu kanelista ja muskotista.

Tein keiton talvikurpitsasta, joka painoi vähän päälle kilon. Ostin sen Helsingin reissulla Stockmannilta. Muualla en ole näitä nähnytkään.

Kurpitsa pilkotaan veneenmuotoisiin paloihin. Siemenet poistetaan. Palat laitetaan uunivuokaan ja maustetaan suolalla, mustapippurilla, kanelilla ja muskotilla. Mukaan pilkotaan yksi omena ja yksi sipuli sekä kolme valkosipulinkynttä kuorineen.

Paahdetaan uunissa 180-200 asteessa noin puoli tuntia, jonka jälkeen palojen annetaan jäähtyä niin kauan, että niitä voi pidellä käsissä ja kuoria kuoret pois. Valkosipulit puristetaan kuoristaan.

                       Kaikki ainekset laitetaan kattilaan ja lisätään joukkoon kanalientä niin paljon, että
                       ainekset peittyvät. Annetaan kiehua hiljalleen n. 15 minuutta. Sen jälkeen
                       soseutetaan sauvasekoittimella ja lisätään kanalientä, kunnes koostumus on
                       sopiva.

                      

Pekonit paahdoin uunissa, valutin ja pilkoin. Ne tuovat sopivasti suolaisuutta makeaan kurpitsaan.
Hyvää tuli. Aiemmin olen kokeillut keittää keittoa ns. halloween -kurpitsasta. Sekin käy, mutta maussa on vähän eroa.

Tomaatteja -vihdoinkin

Kesä jatkui onneksi pitkään ja teki sen, että tomaattisato kypsyi kasvihuoneessa. Vähän jo ehdin olla epätoivoinen, kun kattoa hipovat taimet olivat väärällään raakileita eikä punastumisesta ollut tietoakaan. Sitten, yhtäkkiä se alkoi. Kourallinen makoisia tomaatteja joka aamu. Lämpötilan lasku ei ole hirveästi vielä haitannut, mutta nyt yöpakkasten alettua sato varmaan hiipuu. Koko kesän työ ei mennytkään hukkaan.

Mökillä pihlajat ovat täynnä hehkuvia marjoja.

Viime vuotinen äitienpäivähortensia ei lannistu.

Päivä Helsingissä

Jo viikolla houkuttelin miestä, että lähdettäisiin lauantaina Helsinkiin. Ihan muuten vaan. Tarkoitus oli myös päästä Cafe Bar No 9:iin syömään korianterikanaa. Tämä annos on ravintolan suosituin. Sitä on myyty yli 1300 annosta. Pitihän sitä päästä maistamaan.

Cafe Bar no 9 sijaitsee Punavuoressa Uudenmaankatu 9:ssa. Ilmainen parkkipaikka löytyi Lönnrotinkadulta. Tunnelma ravintolassa on vähän pariisilaistyylinen. Se ei ole suuren suuri, pöydät on sijoitettu ikkunan ja seinän vierelle. Keittiön puolelle ei ole ovea, joten tuoksut ja ajoittain myös käry kulkeutuu salin puolelle kuten myös kuumuus. Ihmisiä tulee ja menee. Tilaus tehdään tiskillä ja ruoka tulee melko nopeasti pöytään. Vähän oudoksutti se, että tiskillä palvellut nuori mies ei puhunut suomea ja tilaus piti tehdä englanniksi.

Mies tilasi annoksen Kill Bill. Ei tykännyt. Oli kuivaa.



Korianterikana oli hyvää, mutta ei ihan niin hyvää kuin olin ajatellut. Soijaa oli liikaa. Tuoreesta korianterista on syytä pitää, jos annoksen tilaa. Sitä on paljon. Annos on melko suuri ja jouduin jättämään osan.

Jälkiruokakahvit olimme päättäneet juoda Suomenlinnassa. Matkalla Kauppatorille oli pari hauskaa juttua.

             Kirpputorilta olisi voinut ostaa kuninkaallista loistoa. Harvoin näkee näin loppuun asti
             ajateltua myyntipöytää.

             Japanilainen Tatzu Nishi on rakentanut hotellihuoneen Havis Amandan ympärille.
             Olin lukenut siitä ja nyt tarjoutui mahdollisuus päästä katsomaan sitä 3€ sisään-
             pääsyhintaan.

Huoneeseen pääsee kerrallaan parikymmentä henkeä. Katsella ja kuvata saa vapaasti. Huone on uskomattoman todellinen. Kalustus on Alvar Aaltoa ja seinällä on Juho Rissasen taulu. Kylpyhuone on ylellinen. Huone on öisin hotellikäytössä ja päivisin näyttelytilana. Vapaita öitä ei ole enää varattavissa.

Kauppatorilta pääsee Suomenlinnan lauttaan, kunhan jonottaa ensin lippuautomaatille. Aurinkoisessa säässä sekin onnistuu hyvin.

Suomenlinnassa on useita kahviloita, mutta valitsimme reitin ensimmäisen eli Cafe Vanillan.

Kissa käy tervehtimässä asiakkaita. Tarjoilija kävi kysymässä häiritseekö kissa, mutta ketään ei häirinnyt. Naapuripöydästä sille tarjottiin jäätelöä.

Kissa vei huomion niin, että porkkanakakku jäi kuvaamatta. Mies tykkäsi. Oli tarpeeksi makeaa. No hyvä, että jokin on hyvää.

Tarkoitus oli ehtiä vielä kauppakeskus Jumboon, mutta aika meni taas niin nopeasti, että ei onnistunut. Stockmann Herkkuun sentään ehdittiin.

Auringon laskiessa kotiin.

Omenacrumble

Omenacrumble on yksi helpoimmista jälkiruuista. En ole sitä aiemmin tehnyt, kumma kyllä, mutta syönyt monta kertaa. Tälläkin viikolla jo kolmasti ja tämä omatekemä oli neljäs. Ohjeita on lukematon määrä. Tässä omani:

Omenacrumble

Pilko sopiva määrä omenoita uunivuokaan
Sulata voita ja sekoita siihen kauraryynejä, spelttihiutaleita, mantelilastuja, sokeria, kanelia ja vanilijasokeria.
Levitä muruseos omenanpalojen päälle ja paista 200 asteessa 25-30 minuuttia.

Maistuu jäätelön kanssa, mutta vielä paremmin vanilijakastikkeen kanssa.

Huomenna vihdoinkin - kurpitsakeittoa!

Kokin tekemää ruokaa

Chef Antti ilahdutti meitä taas käynnillään. Tässä alkuruokamme: sinisimpukoita ja kukkakaalia, joka oli  kiehautettu, paistettu voissa ja maustettu suolalla ja korianterin- ja seesaminsiemenillä.
Pääruuaksi toivoin currya ja riisiä ja löysinkin kaupasta kokonaisen kananpojan.

Ihania isoja kananpaloja ja sopivan tulista soosia jasmiiniriisin kanssa.

Lauantain nuoriso vietti keskenään grillaillen ja sunnuntaina, kun palasimme mökiltä, niin  jääkaapista löytyi vielä kimchiä ja nuudeliruokaa.

Kiitos taas, Antti :)